Ei voi muuta todeta. Tässä toissapäivänä nyppiessäni Floidia tuumein (Floid on kennelin kenkuin koira nyppiä - tästä lisää alempana), että olisi niin paljon helpompaa jos kotona asuisi vain muutama parssoni. Mutta, enhän niin voisi toimia, enhän??

Syykin on hyvin yksinkertainen - koen sijoituksen ulkomaantuonneille vähintäänkin hankalaksi. Sitä investoi rahaa ja aikaansa hakeakseen ne 'parhaat' jotka antaisi sitten muualle asumaan? Ei pysty ei!! Siksi niitä asuukin kohta kotona 15/21. Ihan kokopäivä duuniahan tämä on - ei vapaa-aikaa puhettakaan siitä, että voisi joskus lomailla edes päivän taikka pari - kuka koirat hoitaisi ja ennen kaikkea - vie aikaa oppia näiden tietyt rutiinit joista ei luisteta.

Tiedän yhden kennelin Suomessa joka kasvattaa aktiivisesti (monta pentuetta vuodessa) toista rotua ja YHTÄÄN koiraa ei asu kotona. Tähän on varmasti painavat syyt, en minä sitä sillä sano, mutta koirien kanssa eläminen opettaa paljon. On erilaisia yksilöitä erilaisine tarpeineen ja luonteet ovat erilaisia - parin vuoden aikana olen oppinut tästä rodusta enemmän kuin moni muu pitkällä aikajaksolla - uskallan väittää.

Postaillesani Chantalin kanssa tulee vaihdettua ajatuksia kasvattamisen kiemuroista ja mieltäni lämmitti erityisen paljon kun C sanoi; sinulla on tuota silmää :) Pentuesuunnitelmat ovat valmiina jo vuosiksi eteenpäin, kuka astuu ja kenet. Moni 'jalostaa' koiria vain ottamalla sen lähimmän ja halvimman vaihtoehdon (en nyt puhu omasta rodustani vaan yleisesti!) ja ehkä kaikkein ärsyttävintä on, kun joku kysyy urosta nartulle jonka juoksu on jo alkanut ja tärppipäivät on tyyliin ylihuomenna. Silloin on pakko kysyä, että miksi päädyit tähän mahdolliseen urosvalintaan, mitä osotat tulevalta pentueelta??

Tänään eläinlääkäriin on menossa I-ipanat sekä molemmat vanhemmat... Taas lisää DNA koiria :) Antti tulee asentamaan sähköt yläkertaan ja taulutöllön makkarin seinään :) Ihanaa!!

Niin tuosta tulevasta Beleriadin siitosuroksesta... Nyt pitää vakavasti alkaa suunnittelemaan muuttoa maalle. Koirat tarvitsee kunnon paikat olla ja elää ja jossa ne saa olla koiria kenenkään stressaamatta. Onhan se hankalaa, myönnän, kun kotona asuu 6 urosta (Belton, Dylan, Jimmy, Floyd, HB ja uusi vaavi). Mutta mutta... Oikeasti... En todellakaan voi sanoa itselleni 'EI' kun äippä on Chloe ja iskä on Fax!!!

Floidin turkin huollosta piti sanoa muutama sana :) Se on oikeasti niin neiti niin neiti siinä tilanteessa. 'Älä', 'Sattuu' jne jne kaikenlaiset kevätjuhlaliikkeet tulee esitettyä siinä pöydällä... Muulloin se on niin macho ja johtaja mutta trimmauksessa *LOL* vähintäänkin rasittava.